En elä sairaudelleni
0
Mietin usein henkistä hyvinvointiani, niitä asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi. Olen sairastanut colitis ulcerosaa eli haavaista paksusuolta parisen vuotta ja siksi henkinen hyvinvointi on mulle todella tärkeä asia. Lisäksi siihen kuuluu tietysti fyysinen hyvinvointi ja kun niihin löydän tasapainon ja pysyn siinä, tunnen hyvinvoinnin ja onnellisuuden. Sairauteeni kuuluu paljon huonoja päiviä, jolloin olen väsyneempi ja huonovointisempi kuin normaalisti. Myös vatsa on lähes pävittäin kipeä ja siihen yritänkin löytää koko ajan tasapainoa ravinnon kautta.
On monia asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja tärkein niistä on perhe ja ystävät. Niiden lähellä saan olla täysin oma itseni, puhua, nauraa ja itkeä miettimättä mitä he ajattelevat. Hyvin usein me mietimme sanomisiamme jos olemme tietyssä seurassa tai emme tunne kaikkia ympärillämme olevia ihmisiä, siksi on mulle on tärkeää että saan olla läheisteni seurassa sellaisena kuin olen ja sairauteni myötä olen arvostanut heitä yhä enemmän ja sitä tukea ja apua mitä saan on korvaamaton. Olen monelle sanonutkin etten halua elää sairaudelleni vaan elän sitä samaa elämää kuin ennenkin, annan vain itselleni armollisemmin luvan nukkua päiväunet tai olla vapaapäivinä tekemättä mitään jos oloni on huono tai väsynyt. Hyvinvoinnin takana on usein myös liikunta kuten myös mulla. Salilla tykkään käydä, tuloksia näkyy nopeasti ja sen jälkeinen fiilis on supermahtava. Viimeisen puolen vuoden aikana mun ns. mehut on vienyt kokoaikatyö ja sali on jäänyt tosi vähäiseksi mutta sen sijaan olen lenkkeillyt ja vallankin metsälenkit on parhaita. Kuuluu linnun laulua, saa omaa rauhaa ja turhat ajatukset jäävät sinne.
Muistan kun sairastuin ja kävin silloin kuukausittain Helsingissä koulussa. Matkustin kerran todella huonovointisena, selasin lähimmät terveysasemat mitä ystäväni luota löytyy, jotta tiesin missä ne on. Olin todella epävarma ja hukassa sairauden kanssa koska kaikki oli uutta ja se vei kaikki voimat. Kesti yli vuoden että pääsin yli ja toivuin siitä ajatuksesta että olen pitkäaikaissairas. Mutta sitten kun päätin etten elä sairaudelleni ja aloinkin etsimään kaikesta, myös tästä IBD:stä positiivisia puolia. Nyt kun katson missä olen ja keitä ihania, uusia ihmisiä olen tavannut ja tutustunut heihin tämän myötä huomaan, että ehkä tästä jotain hyvää seurasi. Äitini aina on sanonut että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä sitä en huomannut silloin kun istuin bussissa kohti Helsinkiä naama valkoisena huonovointisuuden takia mutta nyt mitä kaikkea positiivista ja uusia mahdollisuuksia se on tuonut mukanaan niin se on aivan jotain uskomatonta. Ei siis kannata jäädä sohvalle makaamaan ja murehtimaan vaan ajattelee asiat positiiviselta puolelta ja jatkaa omien tavoitteiden tavoittelemista omaa jaksamista kuunnellen, niin minäkin olen tehnyt 🙂
-Mirva