Unelmia vai toimistohommia

Unelmia ja toimistohommia vai kenties unelmia vai toimistohommia?

Mun on myönnettävä et mä oon kova unelmoimaan ja tavoittelemaan niitä. Joskus huomaan jo alussa että eihän tää ollutkaan yhtään sitä mitä haluan ja joskus taas huomaan heti että wau, tää on just sitä mitä haluan tehdä ja tulla tekemään isosti! Unelmointi on aina hyvästä. Mitä vain voi unelmoida mutta se, että onko ne täysin realistisia ja mahdollisia niin se täytyy osata ottaa myös huomioon kun alkaa unelmia toteuttamaan. Esimerkiksi, jos unelmoisin olevani Leonardo DiCaprion kanssa niin luulen että se jää siihen unelmoimisen tasolle ? Mutta taas, jos haaveilen viikon Espanjan lomasta niin sen eteen alan tekemään töitä koska tiedän että se on mahdollista. Teen kovasti töitä, laitan rahaa säästöön matkaa varten ja mietin haluanko lähteä yksin vai kaverin kanssa. Ei siis kannata tuhlata aikaa sellaisten unelmien eteen mistä voi jo heti sanoa että eipä taida onnistua. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä vaikka siellä Espanjan matkalla Leon tapaisi ?

Uskalla puhua ääneen

Usein kun asioista uskaltaa puhua ääneen, alkaa myös pyörät pyörimään ja asioita tapahtumaan. Mitä SINÄ haluat saavuttaa? Mitä SINÄ haluat olla? Kerro kavereillesi ne hulluimmatkin päähän pistot, sillä sitä ei koskaan tiedä vaikka heidän tuttavapiiristä löytyisi toinen kenellä on samanlaisia ajatuksia ja haaveita. Ite oon huomannut sen että koskaan ei pidä jäädä yksin miettimään liikaa asioita vaan kannattaa kysellä mielipiteitä, vinkkejä ja ohjeita. Koskaan ei tiedä mitä ne tuo tullessaan. Uskalletaan pitää kiinni omista haaveista ja aletaan tavoitella niitä eikä mietitä sitä mitä muut haluaa sinun tekevän tai olla.

Koska elämme täällä vain kerran on tärkeää tulla itsensä äärelle ja rohkeasti kysyä itseltä:

• Kuka minä olen?
• Mitä minä haluan?
• Mitä minä todella haluan kokea tässä elämässä?
• Olenko tyytyväinen tähän hetkiseen elämään? Jos en, niin miksen? Tarviiko tämän hetkinen elämä muutoksia? Millaisia muutoksia?
• Mitä haluan enemmän?

Itse kun sairastuin krooniseen suolistosairauteen, se pysäytti ja pakotti mut miettimään juuri noita asioita ja kysymyksiä. Kun aloin näitä miettimään ja kirjoittamaan tavoitteita ylös, aloin tekemään niiden asioiden eteen töitä. Mietin niin pienet kuin isotkin haaveet ja unelmat ja kun niitä aloin tavoittelemaan ja uskoin itseeni niin kaikki mun elämän osa-alueet parani. Uskallan olla terveellä tapaa itsekkäämpi ja arvostaa omia tarpeita ja haaveita. Kerran täällä vain eletään, tehdään siitä omannäköinen elämä ❤️

-Mirva