Hae
Mirva Emilia

Suolistosairauden takanako stressi?

Oon viime aikoina pohtinut paljon mun menneisyyttä ja sitä miten ja koska suolistosairaus sai alkunsa. Mulle todettiin krooninen suolistosairaus neljä (?) vuotta sitten. Muistan kun työskentelin perhepäivähoitajana seitsemän vuotta sitten ja tunsin ruoan jälkeen aina vatsassa kovia kramppeja. Silloin ei ollut muita oireita enkä tietenkään osannut yhdistää sitä minkäänlaiseen sairauteen. Silloin oli työstä paljon stressiä koska olin yksin vastuussa lapsista eikä vierellä ollut muita työntekijöitä auttamassa. Ja palkka, no mitätön. Ja se piti laskea tarkasti koska palkkaan liittyvät ”ruoka edut” mitä tuli palkan päälle millä ostettiin lapsille ruokaa niin oli todella pieni! Ja taitaa olla edelleenkin.. Ruoka etu oli niin pieni että osa ruokakuluista meni omasta pussista koska enhän tietenkään voinut olla ruokkimatta lapsia! Ja tästä pienestä palkasta piti tietysti hoitaa lainanlyhennys ja muut perus laskut. Eli raha toi osansa stressiä arkeen ja työhön.

Jotta vatsa pysyisi remissiossa niin stressitöntä elämää pitäisi elää. Näin hoitajat ja lääkärit aina sanovat. Mun on ite ollut vaikee elää täysin stressitöntä elämää, mutta siihen olen oppinut pikkuhiljaa. Vielä ei voi sanoa että elämä olisi täysin stressitöntä ja tuskin koskaan tulee olemaankaan mutta helpotusta arkeen olen ottanut. Olen ottanut esimerkiksi kalenterin käyttöön mihin kirjaan kaikki omat työajat ja lasten asiat. Silloin pystyn miettimään päivän kulun ja suunnittelemaan mihin väliin voin ottaa hammastarkastukset ja lääkärit ja koska viedään lapset harrastuksiin. Kalenteri on tuonut huomattavasti helpotusta arkeen! Kalenterissa on myös omia tavotteita ja siitä kuinka se on toteutunut. Mitä olen tehnyt ja mihin olen päässyt. Näistä huomaa oman kehityksen ja sen, että tavoitteita kohti on menty. Tämä luo myös uskoa siihen, että asioita on tehty.

Mulla on muuten oma pieni salainen unelma, minkä nyt teille paljastan. Haluaisin nimittäin tehdä oman kalenterin! Siihen tulisi omaan arkeen helpottavia asioita, tilaa joka päivälle kirjoittaa mitä päivään kuuluu sekä sinne voisi kirjoittaa kysymysten avulla omia unelmia, tavotteita, rahaan liittyviä juttuja ja omaa hyvinvointia kehittäviä asioita. Miltä tämmöinen kalenteri kuulostais? 🙂

Anna itsellesi aikaa

Kukaan meistä ei pysty kuitenkaan edes kalenterin avulla hallitsemaan kaikkea. Yhtäkkiä suunnitelmat voivat mennä niin ylösalaisin ettei koko suunnitelmasta ole mitään hyötyä. Silloin on hyvä antaa itselle pieni hengähdystauko ja antaa lupa mennä virran mukana stressaamatta sen enempää. On hyvä antaa itselle myös pieni oma-aika, jolloin pääset arjen pyörityksestä pois. Pieni kävelylenkki raittiissa ilmassa metsän keskellä tekee ihmeitä! Se on ihan uskomatonta mitä pieni, puolen tunnin kävely saa aikaan. Oma mieli kirkastuu silmänräpäyksessä.

Jokaisella on ne omat mielenkiinnon kohteet ja omat rauhottumisen keinot. Älä siis unohda niitä ruuhkavuosien aikana vaan ota ne käyttöön arkeen. Muutaman kerran viikossa, puolen tunnin oma-aika. Oli se sitten kirjan lukeminen, kävelylenkki tai  leipominen. Anna itsellesi tämä pieni aika, näin jaksat arjessakin paremmin.

Stressi suolistosairauden takana

Palaan vielä aiheeseen mistä olin alunperin kirjoittamassa 😀 Eli onko stressi suolistosairauteni takana? Luulen, että sillä on suuri merkitys. Mulla on ollut aina herkkä vatsa ja reagoin vatsallani. Perhosia tulee vatsaan heti kun jännitän vähänkin jotain. Jännitys ja stressi kun kohtaa herkkävatsaisen ja vielä jos sitä on paljon, niin luulen, että ainakin omalta osaltani stressi on yksi iso osatekijä mikä sairauden puhkaisi. Sairauden puhkeamisen jälkeen olenkin tehnyt arjessa muutoksia ja yksi suuri muutos on juuri tämä oma pieni aika. Kun menen kävelylle metsään, tunnen kuinka siellä on hyvä olla siellä ja pää huutaa tyhjyyttään. Pieniä asioita kun muuttaa arjessa niin siitä voi olla isokin apu <3

-Mirva

Yksi kommentti

  1. Torey kirjoitti:

    Mulla todettiin IBS noin 7 vuotta sitten. Ja mulla se on stressiperäistä. Kun elämä on tasaista ja onnellista, oireet ovat hyvin vähäisiä, mutta heti kun on stressiä, ne ilmaantuvat taas. Lisäksi olen itse todennut IBS:n lisäksi kärsiväni dyspepsiasta, jotka ovat suoliston sijaan ylävatsaoireita. Ja nekin saan liitettyä stressiin.

    Ikävä kyllä stressitöntä elämää ei noin vain vietetä, mutta toivon mukaan kuljen tässä valintojeni kanssa kohti vähemmän stressaavaa elämää. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.