Hae
Mirva Emilia

Sairaus olikin onnellisuuden avain elämääni

Hyvin usein me laitamme toisten ihmisten tarpeet omiemme edelle. Ensin ajatellaan mitä muut tarvitsevat ja vasta sen jälkeen mietimme mitä minä itse haluan tai tarvitsen. Täytän pian 32 vuotta ja tuosta ajasta lähes 30 vuotta olen mennyt muut edellä ja itse perässä. Eli vasta parisen  vuotta olen osannut ajatella enemmän itseäni ja omia tarpeita! Vaikka näinhän sen olisi pitänyt olla aina. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi olla itsekäs. En todellakaan. Vaan sitä että osaa ajatella myös omaa parasta vaikka ajatteleekin muita ja muiden tarpeita. Opeteltaisiin olemaan terveellä tapaa itsekkäämpiä.

Yleensä nämä asiat tulevat eteen kun sattuu omalle kohdalle jotain isompaa, jotain mikä muuttaa omaa elämää. Näin kävi myös mulle. Kun sairastuin krooniseen suolistosairauteen kaikki meni nurin päin. Ruokavaliosta lähtien omaan elämäntapaan ja -ajatteluun. Olin sillon todella maassa ja vieläkin joskus mietin kuinka sieltä pohjamudista pystyin nousemaan ilman ammatti apua. Tässä varmasti perhe ja ystävät oli mun omia terapeutteja ❤️ Kun sieltä sängyn pohjalta vihdoin jaksoin nousta ja jaksoin olla päivän ilman päiväunia halusin vallata mun ajatukset kaikella positiivisella. Jaksoin olla koko päivän hereillä, vaikken ehkä sinä päivänä jaksanut pestä pyykkiä mutta toisena päivänä jaksoin. Pelasin lasten kanssa ja olin heidän kanssa ulkona. Arkisia asioita mitä tehdään joka päivä mutta ne saivat aivan uuden valon sinä hetkenä kun olin kuukausia maannut kivuissa ja väsyneenä sohvalla. Nämä arkiset asiat sai ja saa mut nousemaan joka aamu onnellisena ja tyytyväisenä jokaiseen päivään. En ota stressiä jos pyykit tai tiskikone odottaa laittajaa tai piha on siivoomatta lasten leikkien jäljiltä. Ne tehdään sitten kun sen aika on.

Tein myös ison remontin oman itseni kanssa ja oman ajattelutapani kanssa sairastumisen jälkeen. Ennen ajattelin esimerkiksi kotona että en voi lähteä yksin ostoksille ilman lapsia ettei puoliso suutu. Mistä hän olisi suuttunut jos olisin lähtenyt yksin päiväksi shoppailemaan? Ei mistään! Mutta koska olin aina ennen laittanut muiden tarpeet edelle niin ajattelin omassa päässäni näin. Edes puoliso ei tiennyt tästä mun ajatuksesta. Sitten kun ensimmäisen kerran ajattelin että nyt lähden yksin ostoksille, huomasin että ei se niin vaikeaa olekaan. Kenellekään. Otin auton alle ja lähdin. Ja nyt, tänä päivänä käynkin paljon ystävien luona ihan itsekseni ja olen päivän tai kaksikin pois eikä tästä olla mitään ydinsotaa saatu, päinvastoin. Jopa lapset sanoo että on kiva olla välillä myös ainoastaan isin kanssa kun äiti ei oo komentamassa 😄

Mua ei ole koskaan kukaan kieltänyt ottamasta omaa aikaa. Nämä kaikki ajatukset on ollu ainoostaan mun omassa päässä ja nyt kun oon osannut päästää näistä ajatuksista irti niin tuntuu kuin olisin vapaa ❤️ Elämän kolhut voi siis olla myös elämää avaavia avaimia.

Nyt haluankin haastaa Teidät miettimään mitkä viisi asiaa tekee SUT onnelliseksi. Mitkä viisi arkista tai ei niin arkista asiaa tekee sut niin onnelliseksi että elät elämäsi onnellisinta aikaa just nyt? Mieti näitä asioita ja tee elämästäsi maailman onnellisin ❤️ Me jokainen ansaitaan se.

-Mirva

@mirva_emilia

2 kommenttia

  1. Irina kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Meidän perheessä on myös Crohnin tauti nostanut päänsä viime syksynä. Nämä on rajuja tauteja, jotka ei näy päällepäin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *