Hae
Mirva Emilia

Maailman IBD päivä on monelle erityisen tärkeä päivä

Maailman IBD päivä oli keskiviikkona ja tänä vuonna tällä päivällä haluttiin nostaa entistä enemmän suolistosairautta ihmisten tietoisuuteen sekä antaa rohkeutta sairastaville puhua omasta sairaudestaan. Erittäin hyvä aihe ja omalla avoimuudellani olen huomannut, etten ole yksin tämän sairauden kanssa ja, että tätä ei tarvitse hävetä.

”Maailman IBD-päivän teema on tänä vuonna IBD and Wellbeing, ja kansainvälinen kattojärjestömme EFCCA korostaa erityisesti mielen hyvinvoinnin ja avoimuuden merkitystä hashtagillä #breakthesilence.

Suomessa viestimme otsikolla ”Avoimuus luo hyvinvointia”. Lähde ibd.fi

Ibd päivä on tärkeä päivä monelle

Muistan kun vuosia sitten sairastuin tähän krooniseen suolistosairauteen ja en tiennyt yhtään mikä tämä on ja mitä tuleman pitää. Kaikki meni ylösalaisin, itkin ja nukuin kotona lähes kuukauden. Vertaistukiryhmästä oli suuri apu ja siellä tsempataan toisia aina tosi ihanasti. Avoimesti kerrotaan omasta olosta, mutta kuitenkin luotetaan positiivisuuteen ja toisten kannustamiseen. Koskaan ei ole tullut olo, etteikö vaikeistakin asioista voisi puhua.

Sairaus tuo ja toi varsinkin ensimmäisenä vuotena todella paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia pintaan. Uskonkin, että näillä IBD päivillä on monelle todella paljon merkitystä ihan jo sen takia, että huomaa ettei ole tämän asian ja sairauden kanssa yksin.

Omalle mielelle ja henkiselle hyvinvoinnille suolistosairaus on todella rankkaa. Muistan kuinka mua kehuttiin ja sanottiin, että näytän hyvältä ja todella kauniilta kun sairastuin. Olinhan hoikistunutkin useita kiloja. Tottakai nämä kehut tuntuivat hyviltä, mutta se mitä kaikkea kävin mielessä läpi oli jotain ihan uskomatonta. Näin itseni ainoastaan sairaana. Sairaus mikä kestää koko loppuelämän, yritin sitten mitä tahansa niin se ei lähde. En jaksanut nousta sängystä ylös, en jaksanut tehdä töitä ja luulin, että elämä olisi hautaan saakka sellaista. Kaikki energiat oli kulunut loppuun ja haahuilin silmät sumeina eteenpäin.

Harkitsin terapeuttia, mutta häpesin tuoda sitä esiin

Vaikka energiat oli loppu, niin jostain kuitenkin sain voimaa ja vahvuutta itseeni ja laitoin pisteen surulle. Vaikka mun voimat ei todellakaan ollut vielä kunnossa niin halusin avata silmäni ja katsoa mitä kaikkea mun ympärillä on. Ihana perhe ja lapset, ketkä kannusti ja tuki mua koko ajan. Antoi levätä ja huolehti, että saan oikeanlaista ruokaa vatsalleni ja rakkautta ympärille. Suoraan sanoen terapeutti olisi ollut todella hyvä vaihtoehto tuohon alkuun, mutta jotenkin häpesin sen esiin tuomista ja päätin yksin vahvalla päättäväisyydelläni nousta siitä suosta. Ja nousinkin, mutta helppoa se ei ollut.

Ensimmäinen askel siihen olikin se, että aloin puhumaan avoimesti tästä suolistosairaudesta. Kun ensimmäisen kerran kirjoitin blogiin tuntemuksiani ja sain sitä kautta valtavaa vertaistukea. Siinä huomasin, etten ole yksin eikä tätä sairautta todellakaan tarvitse hävetä. Avoimuus antoi mulle voimaa ja vahvuutta nousta sohvalta ja pyyhkiä kyyneleet. Siitä eteenpäin en ole katsonut taakse vaan pidän rohkeasti katseeni tulevassa. Mitä se ikinä tässä sairaudessa sitten tarkoittaakaan 💩

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Facebook Tarot-tulkitsija Mirva Emilia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *