Hae
Mirva Emilia

Wilma viestien sato – huono äiti(kö)

Kesän jälkeinen arki on palannut jo hyvää vauhtia ja syksy on saanut alkunsa, niinkuin myös koulun ja kodin välinen viestintä. Nimittäin Wilma viestintä. Viestejä tulee niin hyvässä kuin pahassakin mutta tarviiko kaikesta informoida kotiin? Vakavat viestit ja tiedotteet ymmärrän mutta myös niitä ei niin vakavia -viestejä tulee vähän turhankin usein.

Hyvä esimerkki näistä tarpeettomista viesteistä tuli keväällä. Se meni kutakuinkin näin: ”Poikasi reppu on unohtunut kotiin”. ”Reppu oli mukana kun kouluun lähti, oletteko etsinyt sitä pihasta ja luokasta?”. ”Kyllä, olemme tarkistaneet joka paikan.” No, minä lähden töistä etsimään kouluun reppua koska mukana se oli kun poika kouluun lähti. Repussa on puhelin, koulukirjat ja muut koulutarvikkeet, joten se on löydyttävä. Koululle päästyäni olin valmis ottamaan pojan luokasta mukaan etsimään reppua. Huvittavaa oli kuitenkin se kun menin luokkaan ja kysyin onko pojan reppu löytynyt, opettaja pudistaa päätään ja eräs oppilas katsoi minuun ja sanoi ”tässä lattiallahan se on ollut koko päivän”. Nappasin repun, vein sen pojalle ja toivotin hyvää loppupäivää. Kuinka hyvin sitä reppua oltiinkaan etsitty? Oliko tämä Wilman aiheinen viesti? 

Jos mietitään omaa ala- ja yläastetta, ei ollut kännyköitä eikä Wilmaa. Reissuvihko saatiin mihin muutaman kerran vuodessa tuli tiedote esimerkiksi luokkaretkestä. Jäin yhden kerran jälki-istuntoon kuudennella luokalla kun ajoin ilman kypärää pyörällä kouluajalla enkä ole varma tietääkö vanhempani sitä vieläkään (paitsi nyt :D). Tietysti vakavissa asioissa varmasti vanhempiin otettiin yhteyttä koulusta ja niin kuuluukin tehdä, tuntuu vaan että nykyaikana puututaan liikaa kaikkeen. Ei anneta lapsen itse ottaa vastuuta tekemisistään. Mielestäni jos esimerkiksi se reppu on kadoksissa eikä se löydy ennen koulun loppua niin sitten sitä jäädään etsimään koulun jälkeen ja tullaan kotiin kun se on löydetty. Olenko liian ankara? Ehkä, mutta muuten ei opi ottamaan vastuuta eikä opi huolehtimaan omista tavaroista. Itse olen kasvanut aivan tavallisessa, hyvässä perheessä. Olen saanut sieltä hyvät opit ja eväät elämään sekä vastuuntuntoa. Näitä samoja asioita haluan opettaa myös omille lapsilleni. Nämä perustaidot kun eivät ole mitään tähtitiedettä vaan tavallista elämää mitä haluan heidän oppivan. Joskus ne menee kantapään kautta ja joskus helpommin. 

Vanhemmuus on välillä todella vaikeaa, täytyy aina ajatella sitä mikä on hyväksi lapselle nyt ja tulevaisuudessa. Olenkin miettinyt paljon sitä kun ennen vanhaan oli suurperheitä joita on vielä tänäkin päivänä. On viisi, kuusi tai jopa seitsemän lasta joilla kaikilla on oma koulunkäynti, hoitoon viemiset ja harrastukset. Vanhemmilla on oma työ ja ura mihin täytyy arjen keskellä keskittyä ja joillakin äideillä ja iseillä on vielä omat harrastukset kaiken tämän päälle. Kuinka nämä perheet jaksavat? Tai kuinka he pystyvät keskittyä jokaisen lapsen koulunkäyntiin ja kasvuun niin että he saavat hyvät taidot ja opit heidän omaan elämään? Luulen että päivän aikataulutus on tärkeää isoissa perheissä. Silloin pysyy selvillä mitä milloinkin on ja missä pitää olla tai olla olematta 😀 Meillä on ”vain” kaksi lasta ja tuntuu että arki on aivan täynnä. Isomman koulunkäynti ja pienemmän päivähoito, pyykinpesua, ruoan laittoa, siivoamista, töitä ja kaupassa käyntiä joka päivä. Ja näihin kun lisätään sisarusten tappelut ja niiden selvittelyä niin johan siinä on päivä täynnä 😀 

Vanhempien ja koulun/päivähoidon välinen yhteistyö on minun mielestä todella tärkeää. Sieltä saa hyvää tukea myös vanhemmuuteen. On hyvä puuttua ja jutella ajoissa jos lapsi tarvitsee erityistä tukea jossain kouluaineessa tai päivähoidon toiminnassa, häntä kiusataan tai on jatkuvasti vaikka läksyt tekemättä. Nämä ovat niitä tärkeitä viestejä mitkä ovat aina tervetulleita, jotta saadaan koulunkäynti sujumaan. Pahin pelko itselläni mitä koulussa voi lapsille tapahtua on kiusaaminen. Olla kiusattu tai kiusaaja. Tämä on se tärkeä Wilma-viesti minkä haluan saada heti jos kiusaamista on havaittu. Siihen on puututtava heti, sillä se voi jättää pitkät, jopa ikuiset arvet lapselle. Ja sitähän me ei toivota kenellekkään 🙂

Toivotankin ihanaa syksyn jatkua ja hyvää kouluvuotta kaikille koululaisille, niin lapsille kuin aikuisillekkin <3

– Mirva 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.