Lasten tarrakerho ketjukirjeenä – vieläkö niitä lähetetään?

Muistan kun pienenä sain kavereilta ketjukirjeita. Oli tarrakerho ja toisena oli suklaakerho missä saattoi saada postissa Fazerin sinisen -suklaalevyn. Osallistuin näihin kun niitä tuli vaikka koskaan en postia takaisin saanutkaan. En ollut näitä ketjukirjeitä edes enään osannut ajatella, että niitä tulisi mutta niin vaan se meille rantautui. Nyt tuli ensimmäinen tarrakerhon kirje Julialle ja tottakai siihen Julia halusi lähteä mukaan. Ja minäkin, ihan mielenkiinnolla, että tuleeko Julialle luvatut 36 tarra-arkkia postissa. Olisihan se kyllä aivan ihanaa, että edes muutama tulisi.

Se, mikä tässä itseä mietityttää on se miten suuri asia pienille lapsille ”luvataan”. Kahden viikon sisään postilaatikon pitäisi täyttyä tarra-arkeista. Ja mitäs sitten jos niitä 36 tarra-arkkia ei postissa tulekaan. Onko pettymys kuinka suuri vai onko lapsi ehtinyt unohtamaan arjen tohinoissa jo koko asian. Toki kirjeessä oli ihanasti huomioitu se, että lopussa oli vanhemmille viesti missä pyydettiin ilmoittamaan mikäli perhe ei halua osallistua ketjukirjeeseen niin silloin lähettäjä osaa laittaa uuden kirjeen jollekin toiselle. Musta tämä ketjukirje oli jotenkin tosi ihana juttu juuri siksi kun muistan itse, kuinka kivaa niitä oli lähettää eteenpäin ja odottaa milloin postia tulee (vaikkei sitä postia tähän päivään mennessä olekaan tullut). Mutta toki kun tietää, että niitä tarra-arkkeja ei välttämättä tule vaikka kuinka niitä odotetaan ja on oma osa tehty, niin täytyy osata myös varautua jo tulevaan ja siihen, että pettymystä lapselle voi tulla.

Tarrakerhosta tuli kiva yhteinen puuha arkeen

Meillä tästä tarrakerhosta ollaan kuitenkin oltu niin innoissaan etten olisi missään nimessä halunnut jättää tätä tekemättä. Miten ihanaa oli katsoa ja kuunnella pienen tytön riemua eskarin jälkeen kun hänet oli kutsuttu tarra-kerhoon! Ei siis koettu tätä millään tavalla ”painolastina” vaan ennemminkin mielenkiintoisena ja hauskana kerhona. Luulen, että tästä tuli Juliallekin enemmän tietynlainen yhteisöllisyyden tunne kun hänkin sai kavereiden lisäksi kirjeen. Pienen paikkakunnan haittana näissä ketjukirjeissä vaan on se, että kirjeet taitavat kiertää aika lailla ympyrää. Yritettiinkin miettiä, ketkä eivät mahdollisesti olisi kirjettä vielä saanut, ettei samalla lapselle menisi moneen kertaan kirje. Viimeistään siinä kohtaa koko homma kyllä tyssää, koska eihän sama lapsi tietenkään moneen kertaan laita, eikä pidäkään laittaa postia. Nyt seurataan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tarrakerhon suhteen tuo ja toivotaan, että edes yksi tarra-arkki sinne postiluukkuun Julialle tipahtaisi. Olisihan se jo yksi enemmän kuin mitä äidille 😉

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Facebook Tarot-tulkitsija Mirva Emilia