Suolistosairaan elämää kirjottelee uusi Vaikuttajamedian bloggaaja ja on ihan mahtavaa olla täällä! Olen Mirva ja löydät mut myös instagramista @mirva_emilia 🙂 Aloitan siitä, että kerron vähän kuka mä oon ja mistä täällä kirjoittelen. Eli, mistäs alottaisin 😀 Oon jotenkin niin fiiliksissä tästä kun saan blogata täällä, tää on ollu yks mun muutaman vuoden haave jo ja nyt tää vihdoin toteutu! Omista unelmista ja haaveista kannattaa pitää kiinni koska koskaan ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

UNELMIEN BLOGI

Haaveet, unelmat ja omien tavotteiden työstäminen onkin yksi aihe mistä kirjoitan. Haluan inspiroida ja auttaa sua menemään kohti sun omia unelmia ja kohti SUN näköistä elämää. Elämä ei ole tehty tuhlattavaksi ja siksi onkin tärkeää, että jokainen meistä tekee omasta elämästä oman näköisen. Mulla suurin käännekohta, jolloin vasta tajusin tän asian oli kun sairastuin krooniseen suolistosairauteen.  Suolistosairaus todettiin mulle kun olin vähän alle 30 vuotias ja tämä laittoi mun elämän ja arvot ihan uusiksi. Se, kuinka sairauden toteaminen vaikutti mun elämään oli todella iso. Ennen ajattelin aina muita ensin ja vasta kun kaikilla muilla oli asiat hyvin niin sitten vasta aloin miettimään itseäni ja omaa hyvinvointiani.

Kun sairaus laitto mut sängyn pohjalle ja sairaalaan viikoksi niin tajusin, että nyt on aika tehdä elämään iso muutos ja mun on alettava ajattelemaan enemmän itseäni. Kun sairaalareissun jälkeen pääsin kotiin itkin ja nukuin päivät. Se oli tosi raskasta aikaa mutta se avasi myös mun silmät. Jos jotain pahaa tuli niin tuli myös jotain hyvää, nimittäin itsensä arvostamista.  Tästä suolistosairaudesta kerron myös tosi avoimesti ja haluankin antaa vertaistukea muille samasta sairaudesta kärsiville. Kroonista suolistosairautta nimittäin sairastaa jo yli 50 000 suomalaista eikä kenenkään meistä tarvitse sairastaa ja kärsiä tästä yksin <3 Mulle on todettu myös IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä, josta ainaki yksi kymmenestä kärsii. Sanotaanko, että vaivoja on mutta silti positiivisuus säilyy! 😀

Sairaudesta huolimatta mulla on ihana perhe ja meillä onkin kaksi ihanaa lasta. Maaliskuussa viisi vuotta täyttävä tyttö ja huhtikuussa 10 vuotta täyttävä koululaispoika. Meidän perhettä ja meidän touhuja näkyy myös paljon mun some kanavissa ja kesällä enemmän myös meidän mökkielämää mikä on todella alkeellista. Sähköjä ei ole, pesuvesi saunaan kannetaan järvestä ja juomavesi tuodaan kotoa. Ruoan poika kalastaa ja tyttö poimii metsästä marjat jogurtin päälle, mies tekee puita puuvarastoon ja minä luen terassilla kirjoja. Eikö tämä työnjako kuulostakkin hyvältä, haha 😉 😀 Ja kuten näkyy, mun teksteissä tulee myös ilmi tää mun ”hyvä” huumori 😀

Meillä tosiaan Nikolas rakastaa kalastusta ja kesäaamuina se onkin mökillä laiturin päässä virveli kädessä jo ennenkuin silmät on kunnolla auennut. Ja kyllä sieltä saalistakin ollaan hyvin saatu! Kalojen silmien välikin on ollut jopa yli metrin! ;D Julia taas tykkää keinua, uida ja marjastaa. Ja katsella Kaapoa <3

ARJEN PELASTAJAT

Mä rakastan unelmointia, muotia ja kauniita ja rohkeita! Kaunareita oon katsonut pienestä tytöstä lähtien jo mun mummun kanssa ja edelleen oon ihan koukussa siihen 😀 Myös Frendit ja Sinkkuelämää on sarjoja mitä voin katsoa aina vaan uudestaan ja uudestaan. Omista tärkeistä asioista on hyvä pitää kiinni vaikka kuinka eläisi ruuhkavuosia ja työntäyteistä elämää. Ne hetket kun saat uppoutua täysin sun omien lempisarjojen pariin vaikka ne ois kuinka hömppiä niin se on sitä SUN aikaa. Aikaa, mistä sä tuut onnelliseksi ja voit heittää aivot narikkaan. Kukaan ei silloin vaadi sulta mitään, riittää kun ojennat käden karkkikulhoon ja saat sen karkin suuhun 😉 Karkista puheen ollen niin irttarit on ihan mun lemppareita mutta se on hyvin rajallista mitä voin syödä koska suolistosairaus rajaa aika paljon mun ruokavalioo. Tästä aiheesta onkin tulossa pian postaus 🙂

Tässä ei läheskään ollut kaikkea mitä haluaisin teille musta kertoa mutta varmasti me tutustutaan matkan varrella enemmän 🙂 Ihanaa kun ootte löytänyt mut <3

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Oon viime aikoina pohtinut paljon mun menneisyyttä ja sitä miten ja koska suolistosairaus sai alkunsa. Mulle todettiin krooninen suolistosairaus neljä (?) vuotta sitten. Muistan kun työskentelin perhepäivähoitajana seitsemän vuotta sitten ja tunsin ruoan jälkeen aina vatsassa kovia kramppeja. Silloin ei ollut muita oireita enkä tietenkään osannut yhdistää sitä minkäänlaiseen sairauteen. Silloin oli työstä paljon stressiä koska olin yksin vastuussa lapsista eikä vierellä ollut muita työntekijöitä auttamassa. Ja palkka, no mitätön. Ja se piti laskea tarkasti koska palkkaan liittyvät ”ruoka edut” mitä tuli palkan päälle millä ostettiin lapsille ruokaa niin oli todella pieni! Ja taitaa olla edelleenkin.. Ruoka etu oli niin pieni että osa ruokakuluista meni omasta pussista koska enhän tietenkään voinut olla ruokkimatta lapsia! Ja tästä pienestä palkasta piti tietysti hoitaa lainanlyhennys ja muut perus laskut. Eli raha toi osansa stressiä arkeen ja työhön.

Jotta vatsa pysyisi remissiossa niin stressitöntä elämää pitäisi elää. Näin hoitajat ja lääkärit aina sanovat. Mun on ite ollut vaikee elää täysin stressitöntä elämää, mutta siihen olen oppinut pikkuhiljaa. Vielä ei voi sanoa että elämä olisi täysin stressitöntä ja tuskin koskaan tulee olemaankaan mutta helpotusta arkeen olen ottanut. Olen ottanut esimerkiksi kalenterin käyttöön mihin kirjaan kaikki omat työajat ja lasten asiat. Silloin pystyn miettimään päivän kulun ja suunnittelemaan mihin väliin voin ottaa hammastarkastukset ja lääkärit ja koska viedään lapset harrastuksiin. Kalenteri on tuonut huomattavasti helpotusta arkeen! Kalenterissa on myös omia tavotteita ja siitä kuinka se on toteutunut. Mitä olen tehnyt ja mihin olen päässyt. Näistä huomaa oman kehityksen ja sen, että tavoitteita kohti on menty. Tämä luo myös uskoa siihen, että asioita on tehty.

Mulla on muuten oma pieni salainen unelma, minkä nyt teille paljastan. Haluaisin nimittäin tehdä oman kalenterin! Siihen tulisi omaan arkeen helpottavia asioita, tilaa joka päivälle kirjoittaa mitä päivään kuuluu sekä sinne voisi kirjoittaa kysymysten avulla omia unelmia, tavotteita, rahaan liittyviä juttuja ja omaa hyvinvointia kehittäviä asioita. Miltä tämmöinen kalenteri kuulostais? 🙂

Anna itsellesi aikaa

Kukaan meistä ei pysty kuitenkaan edes kalenterin avulla hallitsemaan kaikkea. Yhtäkkiä suunnitelmat voivat mennä niin ylösalaisin ettei koko suunnitelmasta ole mitään hyötyä. Silloin on hyvä antaa itselle pieni hengähdystauko ja antaa lupa mennä virran mukana stressaamatta sen enempää. On hyvä antaa itselle myös pieni oma-aika, jolloin pääset arjen pyörityksestä pois. Pieni kävelylenkki raittiissa ilmassa metsän keskellä tekee ihmeitä! Se on ihan uskomatonta mitä pieni, puolen tunnin kävely saa aikaan. Oma mieli kirkastuu silmänräpäyksessä.

Jokaisella on ne omat mielenkiinnon kohteet ja omat rauhottumisen keinot. Älä siis unohda niitä ruuhkavuosien aikana vaan ota ne käyttöön arkeen. Muutaman kerran viikossa, puolen tunnin oma-aika. Oli se sitten kirjan lukeminen, kävelylenkki tai  leipominen. Anna itsellesi tämä pieni aika, näin jaksat arjessakin paremmin.

Stressi suolistosairauden takana

Palaan vielä aiheeseen mistä olin alunperin kirjoittamassa 😀 Eli onko stressi suolistosairauteni takana? Luulen, että sillä on suuri merkitys. Mulla on ollut aina herkkä vatsa ja reagoin vatsallani. Perhosia tulee vatsaan heti kun jännitän vähänkin jotain. Jännitys ja stressi kun kohtaa herkkävatsaisen ja vielä jos sitä on paljon, niin luulen, että ainakin omalta osaltani stressi on yksi iso osatekijä mikä sairauden puhkaisi. Sairauden puhkeamisen jälkeen olenkin tehnyt arjessa muutoksia ja yksi suuri muutos on juuri tämä oma pieni aika. Kun menen kävelylle metsään, tunnen kuinka siellä on hyvä olla siellä ja pää huutaa tyhjyyttään. Pieniä asioita kun muuttaa arjessa niin siitä voi olla isokin apu <3

-Mirva