Hae
Mirva Emilia

Mieli on yhtä harmaa kuin sää – vertaistuen suuri apu

Mieli on tällä yhtä harmaa kuin sää. Mulla perjantai ja viikonloppu alkoi sillä, että jouduin jäämään töistä kotiin lepäämään. Heräsin aamuyöllä päästään meidän Tahvo kissaa ulos ja tunsin, että huono olo alkaa hiipimään. Ajattelin silloin, että se johtui siitä kun herään keskellä yötä ja joudun nousemaan ylös. Tätä mulle tapahtuu melko usein ja aamulla kun herään niin huono olo on mennyt ohi. Nyt se ei kuitenkaan todellakaan mennyt ohi ja jouduin jäämään kotiin.

Pala kurkussa juoksen vessaan ja lapset tulee kysymään mikä äitillä on. ”Äitillä on vaan vähän huono olo.” Suolistosairauden mukana tulee vahvoja tunneryöppyjä ja itku on tosi herkässä. Itkettää se, että ei voi hyvin ja kaikki etoo. Itkettää se, että sitä ei koskaan tiedä milloin tämmöinen päivä tulee. Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä sitä pysty juuri ennakoimaan. Itkettää se, että ei pääse töihin koska ”hävettää” olla pois. Itkettää se, ettei jaksa itse olla lapsen kanssa vaan joutuu laittaan sen hoitoon vaikka itse on kotona lepäämässä. Itkettää se, kun toiset on huolissaan ja se, ettei halua toisten olla huolissaan. Itkettää se, että en tule koskaan tästä paranemaan enkä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Itkettää se, kun sattuu.

KIVUT RASITTAVAT KOKO KROPPAA

Väsymyksen, huonon olon ja kovan vatsakipuilun yhdistelmä rasittaa koko kroppaa valtavasti ja energiat on ihan nollissa. Tämä kaikki vaikuttaa tosi vahvasti omaan mieleen. Itken kotona kun muut on lähtenyt kouluun ja hoitoon. Makaan kippurassa enkä pysty liikkumaan. Jos liikun, oksennan. Vatsakrampit on niin kovia, että tuntuu kuin veitsellä viillettäis sisuskaluja ja tunteet on pinnalla.

Näitä päiviä mulla on onneksi tosi harvoin mutta silloin kun se tulee yritän antaa itselleni täyden luvan levätä ja nukkua. Yksi iso asia mikä helpottaa tähän tunteeseen on vertaistuki. Tieto siitä, että en ole yksin. Kirjoittaminen auttaa, puhuminen auttaa. Ei tarvitse olla yksin suolistosairauden kanssa vaikka yksinäiseltä se tuntuukin kun makaat neljän seinän sisällä etkä pääse mihinkään. Tuetaan ja ymmärretään toisiamme ❤️ Se on yksi isommista avuista mitä voidaan toisillemme antaa. Jo tämän pienen blogin kirjoittaminen auttoi purkamaan huonoa fiilistä kun tiedän, että voin auttaa ja olla tukena jollekin toiselle itkuista huolimatta ❤️ Lisää mietteitä suolistosairaudesta löydät täältä.

Parempaa perjantaita sulle ja ihanaa alkavaa viikonloppua! 

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *