Hae
Mirva Emilia

5 päivää viljatonta ruokavalioo takana – muutos kropassa valtava!

Kerroin muutama päivä sitten täällä että aloitin viljattoman ruokavalion. Syy siihen on se, että saisin vatsani ja suolistoni parempaan kuntoon suolistosairaiden (IBD) takia. Mulla on ollu tosi kipee maha ja huono olo jatkunut pari kuukautta ja nyt sitten päätin että se saa loppua ja jätin viljat pois kokeiluksi. Ja se todellakin kannatti! Viisi päivää takana ja mun vatsa TOIMII!! Mun ongelmahan on aina ollut ummetus eli vessassa käyn joskus ja jouluna (=pari kertaa viikossa). Mutta nyt näiden viiden päivän aikana vatsa on toiminut PÄIVITTÄIN! Tästä oonkin ollu ihan ihmeissäni koska ajattelin että menee pidempääkin ennenkuin mitään tuloksia tulis. Toki nyt on mennyt vasta se viisi päivää mutta alku näyttää silti todella hyvältä ?

Ruoka on hyvin salaattipainotteista ja siihen lisään tietysti jotain proteiinia eli lihaa, kanaa, kalaa tai munia. Aloin nyt samalla myös pikkuhiljaa siedättään porkkanaa. Ennen siitä tuli tosi kovat vatsakrampit mutta nyt kun olen muutamana päivänä (hyvin keitettyä) porkkanaa syönyt niin ei oo tullut mitään oireita. Maustamatonta kaurajogurttia marjojen kanssa ja hedelmiä syön päivän aikana paljon välipaloina ja illalla munakasta. Kevyttä ja hyvää ruokaa siis?

Mutta sitten ne miinus puolet ? Mulla on kokoajan, siis ihan oikeesti KOKOAJAN nälkä! Syön, syön ja syön, juon vettä mutta silti tunnin päästä nälkä alkaa taas kurniin ja siitä seuraa tietysti sitten väsymys (ja kiukku ?). Pidänkin aina protskupatukan mukana töissä ja autossa hätävarana että verensokeri pysyy kunnossa eikä väsymys vaivais. Barebellsin ja fastin nax (valkosuklaa, nam) protskupatukat onkin ihan parhaita ja niin hyviä! Tosin ne sisältää maitoo mikä osakseen mulla myös vauhdittaa aineenvaihduntaa.

Miinuspuolista huolimatta mulla on tosi positiiviset ajatukset tästä ja sitten kun kroppa tähän tottuu niin toivon ainakin että miinuspuoletkin häviää ? Pikkuhiljaa siis eteenpäin vaikka totuttelua tää vaatiikin.

-Mirva

@mirva_emilia

Lasten harrastaminen – kannusta, älä pakota

Mun ajatukset lasten harrastuksista on muuttunu vuoden sisään aika paljon. Ennen olin sitä mieltä, että päiväkoti-ikäisellä ei tarvi olla harrastuksia. Riittää kun päiväkodissa touhutaan ja yhdessä perheen kanssa. Tätä mieltä olen edelleen mutta silti haluan tarjota harrastus mahdollisuutta. Meillä harrastukset on aina aloitettu silloin kun lapsi sitä itse pyytää ja haluaa. Ei pakoteta eikä vaadita harrastamaan. Nikolas aloitti partion lisäksi syksyllä kitaratunnit. Kotiin ostettiin jo muutama vuosi sitten rummut mitä Niksu on itekseen paukutellu ja on oppinutkin soittamaan tosi hyvin. Syksyllä kun kitaratunnit alkoi Niksu sanoi opettajalle heti että hän haluaa soittaa sähkökitaraa. Ensin kuitenkin oli hyvä aloittaa akustisella ja eilen kitaratunnin jälkeen opettaja kehui Niksun taitoja todella hyväksi ja että nyt voidaan aloittaa myös sähkökitaran harjoittelu! Ja minä kun luulin että siihen menee monta vuotta mutta Niksupa näytti äitille närhen munat ja kehittyi niin, että puoli vuotta ensimmäisen tunnin jälkeen aloitetaan jo sähkökitaran harjoittelu ? Se lapsen onnellisuus ja oman taidon ylpeys oli niin ihanaa seurattavaa kun juteltiin opettajan kanssa ? Nyt siis päästään harjoittelemaan kunnolla sitä mitä OIKEASTI halutaan harjoitella.

Meillä harrastaminen alkoi vasta muutama vuosi sitten. Ei olla koskaan pakotettu harrastamaan mitään vaan kannustettu menemään omia mielenkiinnon kohteita kohti. Niksu harrastaa kitaratuntien lisäksi partioo mikä on toinen sen lempijuttu. Partiossa opitaan hyviä taitoja ja siellä on välillä leirejä mitä odotetaan kovasti. Onhan teltassa kiva olla kavereiden kanssa ? Kesällä taas kalastus on parhaimpia puuhia ja laiturinnokassa Niksu viihtyykiin aamusta iltaan!

Julia taas aloitti muskarin syksyllä. Julia ite pyysi että saako mennä sinne ja juteltiin, että se on joka maanantai ja sinne jäädään hetkeksi kavereiden kanssa. Siellä onkin Julian hyvä hoitokaveri ja joulujuhlassakin ne käsi kädessä leikki ❤️ Ihanaa kun pienestä pitäen tulee tärkeitä ja hyviä kavereita elämään.

Mulle itselle ei harrastukset ole ollut välttämättömiä, varsinkaan vielä hoitoikäiselle kunhan sitten perheen kanssa tehdään yhdessä kaikkea. Mutta sitten kun harrastukset alkoi ja kun sitä seuraavaa muskaria odotetaan jo heti edellisen muskariin jälkeen ja lasketaan päiviä koska sinne taas pääsee niin ollaan kyllä enemmän kuin tyytyväisiä että harrastuksia on ja lapset saavat kehittää omia taitoja. Olenkin sitä mieltä että lapselle voi antaa vaihtoehtoja ja kannustaa mutta pakottaa ei saa ?

Harrastetaanko teillä jotain? ?

– Mirva

@mirva_emilia