Nauti hetkestä, niin mäkin teen just nyt. Oon nimittäin metsän keskellä kun kirjotan tätä postausta ja täällä kaikki tuntuu just nyt todella hyvältä ❤️ Liian usein me murehditaan huomista. On deadlinea, palaveria, laskujen lähettämistä ja vaikka mitä ja unohdetaan niiden vallatessa ajatuksia nauttia hetkestä. Siitä mitä ympärillä on. Mä rakastan käydä metsälenkillä ja metsässä saankin ajatuksia kasaan ja pois sitä huomisesta. Metsässä keskityn vaan siihen hetkeen mikä siellä on. Tuulen kohina, lintujen äänet ja hetki hiljaisuutta. Mun metsälenkit meneekin yleensä siihen, että jään ihastelemaan maisemia ja jään vaan kuuntelemaan luontoa. Se on erittäin rentouttavaa ja rauhoittavaa.

Nauti hetkestä, miksi se onkin välillä niin pirun vaikeeta

Hetkestä nauttiminen on välillä vaikeaa ja mä ite myönnän, että puhelin ja some saattaa viedä välillä sen hetken mistä nautin. Kun tulee joku ihana tilanne mistä haluan nauttia niin yhtäkkiä huomaankin, että mulla on puhelin kourassa ja otan videoo siitä. Joo tottakai on ihana taltioida muistot mutta jäähän ne päähänkin muistoiksi. Ja itse ainakin koen, että paremmin muistan ja nään ihanan tapahtuman silmissä kun puhelimen näytöltä. Näytöltä se ei ole niin aitoa kuin se aito kohtaaminen minkä ilman linssiä katsoo ja näkee.

Metsästä saa aivan ihanaa metsä terapiaa ja varsinkin näin syksyisin kun värit vaihtuvat luonnossa niin maisemat on ihan huikeita. Metsä antaa jotain niin paljon ja uutta energiaa päivään, että sinne aina jalat vaan kuljettaa kun lähtee kävelylle. Ja siellä osaa pysähtyä ja nauttia siitä hetkestä.

Huominen on huomenna, ei nyt

Niinhän sitä aina sanotaan, että huominen on huomenna. Miksi murehtia huomista kun voi nauttia tästä hetkestä. Ja varsinkaan jos ei huomisen palaveriin tai työpäivään pysty mitenkään valmistautumaan niin murehtiminen ei siinä hetkessä auta mitään. Kun pyyhkii hetkeksi ne huomiset murheet pois ja keskittyy hetkeen niin varmasti ne huomisen asiat järjestyvätkin paremmin. Asioita murehtimalla ei edetä.

Musta on tullut sellainen, että en murehdi liikaa huomista ja huomaankin että saatan liian myöhään alkaa valmistautumaan asioihin ja sitten taas se alkaa äkkiä stressaamaan. Mutta enpähän murehdi huomista liikaa 😀

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Jännitys ja stressi on pahimmat kivunaiheuttajat mun vatsalle ja nyt kärsinkin neljän päivän vatsakivuista Helsingin reissun jälkeen. Se on joku pään sisäinen juttu nimittäin aina kun lähden Helsinkiin niin maha jökkää samantien ja se voi olla toimimatta monta päivää mikä tietysti tuo samalla kivut vatsaan. Jännitän paljon uusia reissuja ja siitä miten esimerkiksi nukun yöni. Olen siis hirveä stressipallo kun lähden kotoa 100km kauemmas vaikka odotan aina ihan into piukeena, että pääsen lähtemään.

Mistä jännitys tulee?

Kaupungissahan on aina erilaista olla kun täällä hiljaisessa ja rauhallisessa pikkukaupungissa missä hyvä kun on kaksi autoa kylillä mun kanssa samaan aikaan. Ja auta armias jos siellä sattuu olemaan enemmän autoja kuin me kolme niin liikenne on melkein sekasin tai jos liikennevalot (ne yhdet) on pois käytöstä niin autoilijat on ihan shokissa siitä, miten kuuluu ajaa 😀

Mä oon ite tosi varovainen kuski ja en todellakaan suostu ajamaan Helsingissä. Siksi menenkin aina julkisilla, paitsi nyt tällä hetkellä en kulje niilläkään ja olikin aivan ihanaa, että mun paras ystävä lähti mun mukaan ja ajoi Helsingin päässä ❤️ Sitä tässä vähän mietinkin, että miten siellä joskus voisin asua jos en autolla uskalla siellä ajaa 😀 Jännitän siis tosi paljon jo sitä automatkaa sinne ja siitähän jo ensimmäinen siemen mun stressipalloon tulee.

Kiire, kiire, kiire

Toinen mikä kaupungissa on, on kiire. Kaikilla on kiire ja siihen joutuu äkkiä mukaan. Paitsi viime kerralla kun mulla oli mukana lähes viimeisillään raskaana oleva niin liikkeet ja kävely muuttui reissun aikana hieman hitaammiksi, varsinkin loppupuolella ? Kiire ja hälinä jää kuitenkin helposti päälle ja mun suolistolle ja vatsalle kiire ei tee hyvää. Vaikka istuu hotellihuoneessa kaikessa rauhassa niin kaupungin melu ja hälinä kuuluu eli täysin hiljaista hetkeä ei ole.

Stressi kiireestä mitä ei oikeasti edes itsellä ole, niin siinä on toinen siemen mun stressipalloon. Eli vaikka toisilla olisikin kiire niin se ei tarkoita sitä, että siihen tarvitsisi lähteä mukaan. Enkä siihen lähdekään mutta se kiireinen tunnelma saa jo mun maalaisaivot ihan tolalleen 😀

Ibd:stä eli kroonisesta suolistosairaudesta puhutaan jo kansantautina

Näistä neljän päivän stressivatsakivuista kuitenkin oon jo pikkuhiljaa selvinnyt eli seuraavaa reissua voikin alkaa jo suunnitteleen 😀 Mutta oikeasti tässä huomaa kun sairastaa kroonista suolistosairautta kuinka tärkeää se tasapaino, kiireettömyys ja stressittömyys suoliston ja vatsan hyvinvoinnin kannalta on. Meitä suolistosairaita on Suomessa jo hirveä määrä ja meidän onkin tosi tärkeää yrittää saada elämä tasapainoon ilman hötkyilyä. Tästähän puhutaan jo kansantautina, eli ei tämä mikään harvinainen sairaus enään (pitäisi) olla.

-Mirva

Instagram @mirva_emilia