Paniikkikohtaus (ko?)

Mullako paniikkikohtaus? Ei voi olla kun elämässä on kaikki hyvin, työt sujuu, arki sujuu, oma mieli voi hyvin. Vai voiko kuitenkin? Kädet hikoilee, huono olo valtaa kropan, ahdistuksen tunne valtaa rintakehän mikä heijastuu päähän saakka, sydän hakkaa, huimaa ja tuntuu ettei henkeä saa. Tämä olo mulle tuli ensimmäisen kerran jo viime syksynä ja nämä kohtaukset on olleet välillä todella voimakkaita. Saan sen kuriin kun olen hetken paikoillani, hengittelen ja keskityn siihen hetkeen. Annan ajatuksen virrata ja päästän irti tukahduttavasta tunteesta. Tätä kestää useita minuutteja mutta sitten alkaa helpottaa. Kohtauksen jälkeen pää on pitkän aikaa hyvin sekava ja nyt halusin lähteä selvittämään voiko kyseessä todella olla paniikkikohtaus ja sitä mieltä hoitaja oli kun yhteyden otin terveyskeskukseen. Vielä en oikein tiedä mikä ja miksi tämä paniikkikohtaus mulle aika ajoin tulee, mutta tätä asiaa lähdetään nyt tutkimaan tarkemmin.

Paniikkikohtaus on aika yleinen ja siitä voi kärsiä todella moni. Mulle tämä on tullut jotenkin ihan täysin yllätyksenä, koska koen ettei mun elämässä ole tällä hetkellä tai aikaisemmin ole  ollut suurempaa stressiä mutta yksi yhdistävä tekijä kohtaukseen on ruoka. Mulla on ollut aina todella herkkä kurkku ja pala nousee kurkkuun todella helposti. Se laittaa täyden stopin syömiseen, koska tuntuu että tukehdun jos vielä palankin laitan ruokaa alas ja se tuo pelkoa mikä useasti on laukaissut kohtauksen. Joskus se on lievä ja joskus se on todella voimakas kuten viimeksi. Ja tässä ei kyse ole siitä, että olisin ahtanut itseni täyteen ruokaa vaan se stoppi saattaa tulla ihan yhtäkkiä. Mulla ei ole koskaan ollut syömisen kanssa ongelmia, päinvastoin rakastan ruokaa! Itse yhdistän tähän jollain tavalla myös suolistosairauden mikä on tottakai yhteydessä omaan mieleen ja kokonaisvaltaisesti koko kehoon.

paniikkokohtaus tuo pelottavia ajatuksia mieleen

Paniikkikohtauksen aikana pelko valtaa ihan täysin mielen. Mieli mustuu täysin ja epävarmuus saa otteen. Kun tiedostan, että kohtaus on alkamassa, päässä ”alkaa heittään” huimauksen takia, kädet hikoilee, vapisuttaa ja rintakehä on tukossa niin paras apu tähän asti on ollut hengittäminen ja rauhoittuminen. Käyn siinä hetkessä sen tunteen ja pelon läpi mitä mieli tuo, hyväksyn sen ja sen jälkeen olen lähtenyt viemään ajatuksia pikkuhiljaa pelosta pois. Menen makuulle, laitan rauhallista musiikkia soimaan, hengitän rauhallisesti enkä yritä suorittaa mitään. Annan itselleni täyden rauhan siihen hetkeen. Tämä on ollut avain kohtauksen purkuun.

Oon aina pelännyt tukehtumista enkä voi missään nimessä pitää kireetä huivia kaulassa saatikka poolopaitaa. Paniikkikohtauksen aikana tunne kuristuksesta on ihan valtava. Ihan kuin joku painaisi mun kurkkua. Kokonaisvaltaisesti koko maailman energiat on ihan sekaisin ja herkkänä ihmisenä aistin hyvin voimakkaasti nämä negatiiviset energiat. Nyt on pysyttävä tiukasti omassa energiassa, omassa voimassa ja omassa tietoisuudessa eikä päästää ulkopuolista energiaa menemään omaan itseen. Tässä tilanteessa ja tulevaisuudessa kysytään omaa vahvuutta ja lujaa.

-Mirva

Insragram @mirva_emilia

Facebook Tarot-tulkitsija Mirva Emilia