Painonpudotus – ensimmäinen vuoden vaihde kun en mieti sitä

Aikuisiällä joka vuosi joulun jälkeen olen ajatellut, että tammikuussa se alkaa. Tammikuussa pudotan sen ja sen verran painoa ja liikun joka päivä vähintään tunnin. Ensimmäinen ajatus tapaninpäivän jälkeen on ollut vuosia painonpudotus. Suunnitelmana oli käydä hankkimassa salikortti talveksi ja keväällä sitten liikun enemmän ulkona, jätän KAIKKI herkut pois ja syön vain salaattia ja kanaa, hiilarit minimiin ja vettä vähintään kolme litraa päivässä. Ajatelkaa, tällainen ajatus mulla oli vuosia jokaisen joulun jälkeen. Harvemmin kuitenkin sen salikortin hain ja ehkä kaksi viikkoa jaksoin olla salaatilla ja kanalla kunnes huomasin, että huono olohan tässä tulee eikä energia riitä mihinkään. Balanssi oli hukassa täysin! Se oli joko tai enkä sallinut lipsumista yhtään.

Mulla on ollut aina jotenkin todella outo ja vääristynyt kuva mun kehosta. Aina löytyi jotain vikaa, koskaan ei ollut hyvä. Ehkei mun vartalo vieläkään täydellinen ole ja voisiko ollakaan – olenhan synnyttänyt kaksi rakasta lasta tähän maailmaan. Näen kuitenkin nyt (luojan kiitos!) kehoni itselleni kauniina ja se riittää. Koen, että silloin kun omassa kehossa tuntuu huonolta niin silloin on hyvä miettiä mitä muutoksia voisi tehdä, mutta liika jyrkkyys ei sovi mulle. Toiselle ehkä. Jos haluan tehdä elämäntapaan muutoksia niin ensimmäisenä se varmasti menisi tuonne herkuttelun puolelle, mutta siihenkin mun keho on alkanut laittaa vastaan. Närästys tulee heti, jos syön muutamankin herkun liikaa. Ja näin kuvaan tulee oman kehon kuunteleminen ja arvostaminen.

Pahin paniikkikohtaus mikä mulla oli vuosi-kaksi sitten on jättänyt jälkensä ja tuoreessa muistissa se on edelleen. Mutta se on myös auttanut muuttamaan tätä vääristynyttä kuvaa musta itsestä. Loppujen lopuksi paniikkikohtaus voimaannutti mua niin paljon, että turha stressi oli jätettävä pois ja opetella hyväksymään keho ja mieli sellaisena kuin ne ovat – tai paniikkikohtaus tuli boomerangina takaisin. Havahduin jo jouluna, että ajatukset painonpudotuksesta on jäänyt, en ajatellut yhtään painon pudottamista ja tämä tuntui ihan super hyvältä, luonnolliselta, oikealta ja tunne oli kevyt. Tilalle on tullut kehon kuunteleminen. En ylensyönyt jouluna sillä ajatuksella, että viikon päästä sitten dieetataan. Ruoasta on tehty liian iso tabu ja sitä se oli mullekin pitkän aikaa. Tuntui kuin olisin tehnyt suurta vääryyttä jos lautasella on yksi peruna enemmän salaatin sijaan tai jos ostin karkkia. Se oli silloin kun en nähnyt kehoani vahvana ja itseäni kannattelevana vaan tunsin olevani siinä vuokralla. En nähnyt tai tuntenut sitä omanani koska en koskaan ollut hyväksynyt sitä sellaisena kuin se on. Tähän uuteen vuoteen yksi lupaus itselleni onkin, että kuuntelen kehoani tarkemmin. Mitä kehoni kaipaa ja mitä kehoni sallii 😊

Ihanaa uutta vuotta 2024!

-Mirva

Instagram @mirva_emilia

Facebook Tarot-tulkitsija Mirva Vilokkinen